1800-luvulla ihmiset katsoivat ajan tornikelloista, sillä omasta kellosta joutui maksamaan kelloveroa. 1800-luvun lopulla kellot yleistyivät ja Junghansin tai Gustav Beckerin valmistama kello hankittiin joka kotiin. Suomeen ensimmäinen kellotehdas perustettiin 1950-luvulla. Kelloseppä Markus Luomas on huoltanut ja korjannut kelloja vuodesta 1999 lähtien. Valmistuttuaan hän avasi kellokorjaamon Porvooseen ja keskittyi isompien kellojen kuten kaappi- ja seinäkellojen korjaamiseen. Kotimaisia Valmetin kelloja tuodaan huollettavaksi edelleen, suurin osa korjattavista kelloista on 1900-1950 luvulta. Markus huomauttaa, että Valmetin kelloja on ilo huoltaa, sillä ne on valmistettu hyvistä materiaaleista.
Lattia- ja seinäkelloihin ei löydy varaosia valmiina. Markus on hankkinut materiaalin kellojen uusien varaosien valmistamiseen Helsingin Raudalta jo vuodesta 1999 lähtien. Esimerkiksi kellon laakereita valmistetaan käsityönä 5 – 20 mm messinkipyörötangosta. Pienimmät hänen messingistä valmistamansa laakerit ovat halkaisijaltaan vain 0,5mm 0,15 mm rei´ällä. Helsingin raudan messinkipyörötanko on seokseltaan sopivaa, joten sitä on hyvä työstää ja se kiillottuu hienosti. Messinki on myös sopivan sitkeää, sillä laakerien tulee venyä ajan saatossa, jotta kellon rattaat eivät kulu. Hyvän messingin tunnistaa siitä, miten se poratessa lastuuntuu ja kuinka viila liukuu messingin pinnalla. Kelloseppä erottaa hyvän messingin viilatessa jopa äänestä.
Kelloja tuodaan korjaukseen eri syistä, rattaasta on voinut katketa hammas tai koneistosta vipu kadota. Ajan saatossa huonepölyä pääsee kellon sisälle ja koneiston voitelu kuluu. Kelloon ei saa laittaa omia öljyjä, sillä koneistossa on kohtia, joita ei saa öljytä. Kello ei valitettavasti anna vinkkiä huollon tarpeesta, mutta Markus vinkkaa noin 10-15 vuoden olevan sopiva määräaikaishuoltoväli. Markus kiittää kelloseppäkoulun valmistavan oppilaitaan ratkaisukeskeiseen ajatteluun, niin ettei minkään osan valmistaminen ole mahdotonta.
Helsingissä sijaitsevan Kellohuolto Aikamerkki yrityksensä ohessa Markus suunnittelee omaa rannekelloa. Kellosta on valmistunut prototyyppi ja exclusiiviselle kellolle on jo oma asiakaskuntansa valmiina. Markus toteuttaa kellon koneiston mahdollisimman suurilta osin käsityönä, mutta kaikkia osia ei ole mahdollista valmistaa käsin. Käsityönä valmistettaviin osiin Markus käyttää kaiverrusmessinkilevyä, josta hän valmistaa rattaita, vipuja, siltoja ja pohjia. Kaiverrusmessinkilevystä Markus on toteuttanut myös omia kellon valmistuksessa tarvittavia työkaluja. Messinki on monikäyttöinen materiaali ja Markus kehuu Helsingin Raudan messingin olevan tasalaatuista, eikä siinä ole ollut yllätyksiä, kuoppia tai naarmuja.
Rakastettu ja arvostettu kello, joka korjataan oikeilla materiaaleilla ja huolletaan säännöllisesti, toimii lähes ikuisesti. Vanhin Markuksen korjaama kello on ruotsalainen Mozartin ajan lattiakello 1750-luvulta. Hän painottaakin olevansa antiikkikelloseppä, eikä hän vain korjaa vaan konservoi kellon alkuperäiseen kuntoon. Seinäkellossa on 20-50 osaa, joten huolellinen työ on aikaa vievää, mutta se on Markuksen mukaan vain puhdasta rakkautta alaan.